Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi saanut itsestäni irti ja kirjoittanut tänne jotakin liirumlaarumia, no nyt sain itsestäni irti, viimein. Nopea katsaus ensiksi Bahrainin tilanteeseen: Toistaiseksi kaikki on pysynyt rauhallisena, ja arki pyörinyt normaalisti ja perusmukavasti. Tänään tuon poikkeustilan tulisi loppua, mutta saapa nähdä rullaavatko tankit yhtään mihinkään tuolta keskustasta. Ja jos rullaavat niin toivottavasti rauha säilyy edelleen. Pitänee käydä katsastamassa tuo tilanne tänään tai viimeistään huomenna. Huhuja pyörii edelleen ja paljon. Tilanne täällä kuulemma menee vielä pahemmaksi ennen kuin paranee, ja että puolen vuoden päästä on odotettavissa tapahtuvan jotakin suurta, eikä välttämättä kovin positiivista suurta. Turha tässä on alkaa huomista pelkäämään. Aika näyttää mitä tapahtuu, ainahan se näyttää.

Ennen vappua Jamppa lähti käymään työmatkalla Suomessa, ja minä jäin ihan ensimmäistä kertaa itsekseni elelemään tänne vieraalle maalle. No hyvinhän se viikko meni, ja nopeasti. Eli ihan erinomaisesti täällä pärjäilin itsekseni. Jamppa tietysti joutui tuomaan Suomesta tuliaisia, kuten ruisleipää, Fazerin sinistä, naistenlehtiä ja Seiskan! Ja suomalaisia nakkeja vappujuhliin. Vappujuhlia vietettiin Bahrainin suomalaisten kesken Sailing Clubilla, ja ohjelmassa oli grillausta, mm. niitä suomalaisia nakkeja ja hirven lihaa, sekä PALJON muuta. Olipa vappujuhlia varten tehty simaakin ja munkkeja. Päivä oli erittäin kuuma ja hikinen, ja puolen tunnin jälkeen harmitti, kun en ollut varustautunut uimapuvulla. Paikkahan oli siis ranta, jonne oli sisäänpääsymaksu, ja näin ollen siellä sai oleilla riettaasti uimapuvussa.

Jampan synttäreitä juhlittiin kaksi päivää 5.5. ja 6.5. Torstaina 5.5. pidettiin keskenämme, tai lähinnä Antti ja Jamppa viettivät päivää omatekoisen margaritan ja NHL-pelin kanssa. Minä ja Miho tultiin kuvioihin siinä vaiheessa kun lähettiin syömään.. ..ja juomaan lisää. Ihan heti emme ole menossa Meat Companyyn syömään, eikä juomaan. Sen verran kiva loppulasku sieltä tulla humpsahti, ja sen verran leikittiin siellä tuolileikkiäkin (siis Jamppa leikki), että voidaan pitää vähän aikaa matalaa profiilia.. ..ehkä. Tosin henkilökunta oli ihan menossa mukana, ja joi parit snapsitkin siinä Jampan kanssa, kun me muut nynnyt kieltäydyttiin ah niin makoisista snapseista (yök!). Lähdön hetkellä henkilökunta toivotti meidät tervetulleiksi myös seuraavana päivänä. Mutta me päätimme vaihtaa ravintolaa. Perjantaina mentiin brunchille UpstairsDownstairsiin, jonne oli tullut oikein mukavasti muitakin juhlistamaan Jampan synttäreitä. Olin pyytänyt myös bändiä soittamaan suomalaisia biisejä Jampan synttäreiden kunniaksi. Bändissä siis soittaa yksi Bahrainin suomalaisista, niin se pyyntö oli melko kivuton toteuttaa. Kiitos hänelle! :)  Brunchi kestikin sitten normaalista parista tunnista kahdeksaan tuntiin. Brunchilta siirryimme katsomaan Suomi - Saksa -peliä, jonka lopputulosta en muista. Pelin jälkeen söimme aivan loistavaa kakkua, jonka olin hakenut Chocolat Cafeesta. Ja sitten olikin aika taas mennä syömään ja juomaan ravintolaan. Tällä kertaa valitsimme paikaksi Monsoon -nimisen ravintolan, ja ilta sujui ehkä hivenen hillitymmin kuin Meat Companyssa.. ..tai ainakaan kukaan ei kaatunut tuolilla tahallaan tai tahattomasti. Päästiin tuona iltana johonkin lehteenkin juhlintasivustolle. Tietenkään en tiennyt, että se on lehtikuvaaja, ja annoin itsestäni taas kaikkein kauneimman poseerauksen ja leveimmän hymyni, nice. En ole vielä kyseistä lehteä löytänyt kaupoista. Enkä ole aivan varma, että haluanko löytääkään. Haluaisin myös tässä kohtaa oikaista yhden asian, mikäli Jamppa on teille kertonut väärää tietoa. Kuvitelmistaan huolimatta, Jamppa täytti vasta 29 vuotta, ei suinkaan 30 vuotta. Muistutin Jamppaa omasta iästään 5.5., johon vastasi kertoneensa ihmisille viimeisen vuoden ajan, että se ois kolmekymppiset sitten seuraavaksi tiedossa. Yleensä en ala väittämään vastaan insinööreille matemaattisista asioista, mutta tästä asiasta olin niin varma, että uskalsin uhmata insinööriäkin. Ja kuinkas kävikään, olin oikeassa. Enhän minä väitä, että aina olisin oikeassa, mutta toisaalta en ole koskaan ollut väärässäkään ;).

Toukokuussa myös vanhempani tulivat pariksi viikoksi tänne kyläilemään ja tarkastamaan Bahrainin turvallisuustilanteen. Jonnin verran taisivat ennakkoluulot haihtua matkan aikana. Ja lisää karisi illanvietossa Senor Pacosissa, jonka pahamaineinen margarita aiheutti jälleen kerran hilpeän illan ja vähemmän hilpeän aamun. Kovasti vanhempani kuitenkin tuntuivat pitävät Pacosista, ja mikseivät pitäisi? Pacosissahan on hyvää ruokaa, hyvää juomaa, live-musiikkia (joka on niin kauan hyvää, kunnes kitaristi alkaa laulamaan), pienen pieni tanssilattia, jossa kaikki saavat laittaa jalalla koreasti tai vähemmän koreasti. Tutustuipa isäni erääseen arabi herrasmieheen, joka tervehti tuttavallisesti isääni poskisuudelmilla. Tästä järkyttyneenä isäni luuli ensin, että kyseinen herra on ihastunut häneen, mutta ymmärsi pienen kulttuurista kertovan esitelmän jälkeen poskisuudelmien olevan tapa tervehtiä ihmisiä, ja toisekseen tämä maa on kuitenkin vielä sen verran jäljessä maailmanmenosta ja takapajuinen, että homoseksuaalisuus on täällä rikos. Joten tämä kyseinen mies, ei todellakaan ole ihastunut isääni, tai vaikka olisikin, ei hän sitä näyttäisi. Tosin sen jälkeen isä oli varma, että kyseinen mies halusi ostaa äidin kameleilla. No kai se on annettava pienet myönnytykset isällekin. Samana viikonloppuna oli myös Suomen tärkeät jääkiekkopelit, ja niitähän katsottiin porukalla ja juotiin urakalla. Tosin itse pitäydyin juomasta urakalla, kun kuskailin autolla vanhempia kisastudion ja meidän kodin väliä. Suomi - Ruotsi -peliä katsomaan oli kutsuttu Bahrainin suomalaiset, ja heitä tulikin oikein mukavasti, joten kunnon bileethän siitä saatiin pystyyn. Tosin kaikista äänekkäimpiä olivat Antti ja Jamppa, joiden tärykalvoja rikkoviin äänähdyksiin verrattuna kymmenen muun aikuisen ihmisen huutaminen kuulosti pieneltä vikinältä. Seuraavan kerran varustelistalle mukaan myös korvatulppia. Luulenpa, että koko kortteli kuuli, että jotain todella upeaa ja hienoa (tai sitten kamalaa ja kauheaa) tapahtuu eräässä asunnossa Juffairin kaupungin osassa. Suomi voitti Ruotsin upeasti 6-1, ja korvat tinnittivät noin viikon kisan jälkeen. Onneksi, siis todellakin ONNEKSI, kisä päättyi Suomen voittoon, sillä en edes uskalla ajatella mitä olisi tapahtunut, jos olisi käynyt toisin.. ..juu, ei ajatella sitä!

Tietysti kävimme vanhempieni kanssa katsomassa joitakin nähtävyyksiä, joita Bahrainilla on tarjota. Ensimmäiseksi kohteeksi otimme käynnin Elämän puulla (jos joku haluaa tutkia asiaa enemmän niin Tree of Life googleen hakusanaksi). Tuo Elämän puuhan on kertoman mukaan Eedenin paikalla. En tiedä millainen Eeden on aikoinaan ollut, mutta tällä hetkellä Eedenin alue on karua aluetta: keskellä kivistä ja hiekkaista seutua nököttää käkkyräpuu, elävä käkkyräpuu. Eikä siellä juuri muuta elävää näykkään, lukuun ottamatta muutamia turisteja, jotka toisinaan suunnistavat kyseisen puun juurelle. Tämän jälkeen ohjelmassa oli ravinnon hankinta, ja koska seutu, kuten sanoin, on kovin karua, helpoin tapa saada ravintoa oli mennä nykyaikaiselle keitaalle, eli ostoskeskukseen. Ravittua itsemme suuntasimme pieneen shiiakylään ihmettelemään savitöitä. Ostelimme savesta tehtyjä tuotteita, ja sen jälkeen käyttäydyimme kuten kunnon turistien kuuluu: valokuvasimme kaiken valokuvaamisen arvoisen, ja ehkä jotain sellaista, mikä ei ollut edes sen arvoista. Savenvalaja antoi meille myös pienen näytöksen kuinka tehdään savikuppeja, -kippoja, -kannuja yms. savijuttuja. Ja oikein näppärästi ja tehokkaasti tuo mies saikin niitä kippoja ja kannuja väännettyä. Itse moiseen suoritukseen en pystyisi, luulen, että kädentaitoni rajoittuvat tekemään savesta jotakin mikä saattaisi hyvällä tahdolla muistuttaa tuhkakuppia. Parin viikon aikana kävimme myös Bahrainin linnoituksella ja sen museossa sekä suuresssa moskeijassa. Moskeijassa saimmekin kaikenkattavan parin tunnin luennon islamista, ja naiset tietysti pukeutuivat asiaan kuuluvalla tavalla, eli mustaan "kaapuun" ja pääliinaan. Ihan mukavan tuntuinen asukokonaisuus, tosi itselläni pääliina ei tahtonut pysyä paikallaan vaan valui koko ajan pois, joten jouduin sitomaan lopulta huivin kuten mummelit: rusetti leuan alle ja menoksi! Toki aurinkoa otettiin melkein joka päivä. En tietenkään ole yhtä ruskea, kuten vanhempani, mutta omaan kalman valkeaan ihonväriini verraten olen hyvinkin ruskea. Tosin tuskin hirveän moni minua vielä ruskeaksi sanoo, mutta sanotaan, että olen nyt elävän värinen. Ja mikä tärkeintä, en muistuta keitettyä hummeria. Pari viikkoa meni kuin siivillä, ja vanhemmat palasivat takaisin Suomeen kokemuksia rikkaampina, ja luultavasti joitakin ennakkoluuloja köyhempinä. Reissu oli heidän mielestään onnistunut, eikä Bahrainikaan niin kamala ollut, mitä olivat kuvitelleet. No ei minustakaan!

 

Iha Oikee Rinsessa 

Kuten jo aiemmin totesin, on Bahrainin arki alkanut normalisoitua, ja hurjaa vauhtia. Kahakoista kun ei ole kuitenkaan kuin kuukausi ja nyt elämä täällä näyttää soljuvan eteenpäin normaalisti, edelleenkin lukuunottamatta pääkadun "vahteja". Osa ravintoloista on melko tyhjiä, mutta osassa kyllä porukkaa piisaa tungokseen asti! Hotellien käyttöastekin on noussut siitä  alle 10% yli 20%. Toki se on vieläkin huono, mutta parannusta kuitenkin. Jopa joitakin saudituristeja on näkynyt jo liikenteessä ja ostoskeskuksissa. Myös suomalaiset ovat palanneet koteihinsa tänne ja osalla heistä on jo ollut sukulaisia ja ystäviä Suomesta käymässä. Paikallisten tuttavien mukaan oppositio on myöntänyt tappionsa, joten kun armeija poistuu katukuvasta ei ole luvassa uusia kahakoita, tai näin ainakin sanovat. Huhuja tosin kuulee, että jonkun tutun tuttu on kadonnut ja sukulaisia pyydetään kirjoittamaan nimi alle paperiin, jossa lukee, että kadonnut/kuollut henkilö on kuollut auto-onnettomuudessa tms. vaikka näin ei olisikaan. Ehkä näin on tapahtunut, tai sitten ei ole. Tottakai urbaaneja legendoja syntyy ja vielä vähäisimmistäkin asioista, kuin se mitä täällä tapahtui kuukausi sitten. Shiiat ja sunnit ovat aina taistelleet toistensa kanssa, tämä taas juontaa juurensa teologisiin eroihin: Kaikkien muslimien jumala on Allah, jonka profeetta on Muhammed. Kuitenkaan Muhammedin serkusta ja vävystä, Alista, muslimit eivät ole koskaan olleet yksimielisiä. Muhammedin kuoleman jälkeen, puolivälissä 600-lukua, shiiat ja sunnit jakautuivat. Shiiat siis pitävät Alia Muhammedin oikeutettuna seuraajana. Shiioille imaamien tulkinnat laista ja perinteistä ovat kiistattomia, kun taas sunneilla ei periaatteessa ole papistoa vaan uskon- ja lainoppineita, joiden mielipiteet eivät ole sitovia. Tämä selitys shiiojen ja sunnien eroista on pähkinänkuoressa, aiheesta voisi jatkaa aika kauan, kuten myös tämä shiiojen ja sunnien keskinäinen taistelu on kestänyt.

Olen aloittanut taas käymään jumpalla, pitkästä aikaa! Ensimmäisen BodyPumpin jälkeen oli jalat yhtä hyytelöä, puhumattakaan siitä, kun seuraavana päivänä oli BodyPump uudestaan. No jalat sain palauteltua viikonlopun aikana, ja seuraavalla viikolla olikin jo huomattavasti helpompi pumpata, jumpata ja zumbata. Käyn läheisellä DessangeSpa:ssa jumppaamassa. Sieltä toki saa myös kaikenlaisia ihania kauneushoitoja ja hierontoja, mutta ovat kuulemma todella arvokkaita. Löytyy kuulemma hyviä ja halvempia salokeja. Tuo varmasti on totta, sillä aika paljon kaikenlaista kauneushoitolaa, spa:ta, nail studiota yms. tuntuu täällä olevan. Ensi kuussa voisi käydä testaamassa jotakin paikkaa... ...mutta palataanpa vielä tähän jumppa asiaan. Dessange Spassa on siis zumbaa ja less millsin jumppia, joihin olen jo Suomessa tottunut. Lisäksi löytyy paljon muita Bollywood tanssista jumppapallotuntiin. Paljon on kaikkea erilaista siis siellä tarjolla. Jumpat ovat Suomen hinnoissa, joten ei mitenkään erityisen halpaa, mutta voisihan sitä rahansa huonomminkin käyttää. Toivon mukaan hyvän mielen ja kohentuneen kunnon lisäksi saisin myös tätä "vyöryvää lihasmassaa" pienemmäksi, naamassa ei onneksi kuitenkaan ole mitään vikaa =P Sen kummemmin en ole ruokailuun puuttunut, kuin että olen jättänyt leivän todella minimiin ja margariininä meillä onkin oliiviöljylevitettä, mikä on TODELLA HYVÄÄ! Niin olen lisännyt myös salaattia runsaasti ruokavalioon, ja sitä nyt Janin kanssa mupelletaan joka välissä. Kyllä, Jani on sijaiskärsiä, mutta hyvää se vaan tekee.

Pääsiäisenä olimme Dubaissa Mighty Camels jääkiekkoturnauksessa. Yllättävän iso turnaus (kai?), sillä joukkueita oli tosi monta, myös Suomesta ja Venäjältä. Sarjoja tai lohkoja tai mitä nyt onkaan oli neljä: a, b, c ja joku kaljasarja. Bahrain Sharksit pelasivat c-sarjassa. (Ja anteeksi jos termistö on totaallisen väärin, mulla ei ole käsitystäkään mistään jääkiekkosanastosta!) Valitettavasti Sharksit hävisivät kaikki pelinsä, mutta olihan siellä kuitenkin kivaa, eikä turnauksen tarkoitus ollutkaan veren maku suussa kisata, vaan vähän kaljoitella joukkuetovereiden ja muiden joukkueiden kesken. Niin, paitsi että Venäjän joukkue tuskin kaljoitteli. He pelasivat ihan tosissaan, kyseessää ei todellakaan ollut mikään harrastelijajoukkue, vaan ihan ammattilaisjoukkue. Heillä oli ensinnäkin yhdenmukaiset verryttelypuvut, jääkiekkokassit yms. mukana oli tottakai myös valmentaja, kuvaaja yms. Tietysti Venäjän kannattajia oli myös matkustanut mukana, ja heillä oli torvia ja suuria Venäjän lippuja yms. fanitustilpehööriä mukana. No, tottakai Venäjä voitti oman sarjansa, missä myös Suomen joukkue pelasi. Lauantaina Suomi ja Venäjä ottivat yhteen myös nyrkein. Johtopäätökseni siis on, että oltiinpa sitä missä tahansa päin maailmaa niin jääkiekko on aina samanlaista. Porukka pelaa tunteet kuumina ja sitten Venäjä ja Suomi ottavat nyrkkitappelun. Pakko kyllä myöntää, että kyllä nuo Bahrain Sharksitkin siellä tunteet kuumina pelasivat: Jamppa taklasi porukkaa kaukalon laitaa vasten siten, että kaukola vaan ryskyi ja Sharksien kapteeni kävi niin kuumana, että muut ottivat hänet pois kentältä. No Jamppa sai rauhassa taklata porukkaa, ja turha oli taklattujen valittaa, kun tuomari totesi vain, että: "Big guy, bad brakes". Kerettiin me siellä Dubaissa muutakin tehdä kuin vain olla jäähallilla. Käytiin katsomassa muutama nähtävyys. Dubai Mallissa sijaitsee akvaario, joka on maailman suurin ostoskeskuksessa tms. oleva akvaario. Sitä ja niitä kaloja siellä käytiin sitten ihmettelemässä. Ihan hieno mesta ja iso, mutta iso on kyllä se Dubai Mallkin. Harvemmin multa lähtee shoppailuhalut, mutta se oli jo niin iso ostoskeskus, että ei huvittanut mennä muutamaksi tunniksi juoksemaan kauppoja läpi, etenkin kun ne samat liikkeet löytyy Bahrainistakin hivenen pienemminstä ostoskeskuksista. Käytiin myös maailman suurimmassa rakennuksessa Burj Khalifassa. Sisäänpääsylipun hinta oli kyllä todellista ryöväystä, mutta näkymät sieltä 124 kerroksesta olivat kyllä tosi hienot. Eli ihan huipulle ei tietenkään päästy. Mutta oli se mokoma rakennus kyllä tosi vaikuttava ja korkea, siis todella korkea! Kerettiin näkemään vielä maailman suurin tanssiva suihkulähdekin, sehän oli myös aika vaikutta näky. Dubailla on kyllä joku ihme vietti päästä ennätysten kirjoihin ja rakentaa aina maailman suurin, korkein, pisin, tilavin "joku". 

Iha Oikee Rinsessa

Suomen lomasta tulikin suunniteltua pidempi, koska päätimme aikaistaa lomalle lähtöä noin viikolla. Lähtöön sisältyi tietysti myös semi-dramaattisia käänteitä, pienoista paniikkia sekä lehtijuttu. Pieni kuvaussessio sai aikaan "hienoista" jännitystä kolmen tunnin poliisikuulusteluissa. Jani-parkahan se joutui selvittelemään ottamiani kuvia virkavallan kanssa kolme tuntia. Kyseinen tapahtuma naurattaa näin jälkikäteen ja vitsiä on ahkerasti asiasta väännetty, mutta silloin tuo kolme tuntia oli kyllä yhtä piinaa myös minulle. Koto-Suomessa odottikin sitten lehtijuttu Janin piinasta arabiputkassa. Lehtijuttu oli vähän liioiteltu, emmekä todellakaan väkivallan kauhuja paenneet. Eikä se Jani putkassa ollut.

Suomessa aika meni nopeasti, tosin kaksi viikkoa onkin melko lyhyt aika. Kaikkia kun ei kerkeä siinä ajassa näkemään, ja melko lyhyitä visiittejä sitä kerkeää tekemään. Kissojakin oli kova ikävä, ja vielä ainakin näyttivät muistavan minut. Rankka-Sotku pääsi nyt sijaiskotiin Helsinkiin Janin siskon luokse, missä on luvassa lellimistä. Ensimmäinen viikko meni flunssassa ja pyörin Kouvolassa suurimman osan siitä viikosta. Vietin aika paljon aikaa siskon lapsien kanssa: katsottiin muutama elokuva, tehtiin ruokaa ja läksyjä. Kokeisiinkin onnistuttiin siinä sivussa lukemaan. Haukiputaalla vietettiin viikonloppu, vaikka olisin mielälläni siellä pitempäänkin ollut. Kummipoika oli kasvanut sitten viime näkemän, ja oli huomattavasti paremmalla tuulellakin. Lauantaina 26.3. vietettiin hänen ristiäisiään ja nimeksi tuli Onni Akseli. Nimen sainkin tietää jo hieman etukäteen lievällä "kiristyksellä". Muutama päivä vierähti Imatralla ja pääsin moikkaamaan Pipsaakin Pirille. Keskiviikkona palasin takaisin Kouvolaan, lauantaina käytiin Lahdessa ja Helsinkiin menimme maanantai iltana. Tiistaina sitten olikin lento takaisin kotia Bahrainiin. Joten nopeasti se pari viikkoa kulua humpsahti. Parin viikon visiitit ovat kyllä niin lyhyitä, että pyrin seuraavat kerrat olemaan hieman pitempään jos onnistuu. Kesäkuun visiitti on varmaankin melko lyhyt taas, mutta heinäkuuussa kun tullaan olen elo-syyskuun vaihteeseen, eli semmoset kuusi viikkoa. Silloin meinasin töihinkin päästä pariksi viikoksi.

Bahrainissa tilanne on rauhottunut. Ihmiset tuntuvat olevan odottavalla fiiliksellä: "Mitä tapahtuu seuraavaksi?". Mellakoita ei ainakaan keskustan alueella ole, pääväylällä on tosin ulkonaliikkumiskielto, mutta sekin enää klo 24.00 - 04.00 välisenä aikana. Ostoskeskukset ovat auki, kaupoissa kovat alennusmyynnit (JESH!), elokuvateattereissa pyörivät taas leffat jne. Eli kova pyrkimys on normalisoida arjen kulku. Liikenteessäkin on jo ruuhkia, ja ihmisiä näkyy liikkuvan jo paljon, mikä on positiivinen asia. Manama ei ole enää niin aavekaupunki, kuin se oli vielä pari viikkoa sitten. Armeijan porukkaa tosin näkyy vielä kaduilla, etenkin pääväylällä ja lentokenttä on vartioitu hyvinkin tarkasti, mutta tilanne ei enää pelota. Työllistyminen tällä hetkellä on heikkoa, ja melko paljon on myös irtisanomisia, mutta uskoisin, että tilanne paranee syksyyn mennessä. Toistaiseksi olen kyllä tykännyt tästä lomailusta, eikä minulla ollutkaan aikomusta mennäkään töihin kuin vasta syksyllä, pois lukien tietysti pieni työkeikka Suomessa.

Iha Oikee Rinsessa

Rauhalliset mielenosoitukset ja festivaalien näköinen toiminta on saanut nyt tummia sävyjä. Jopa ilma enteili ikäviä uutisia. Aurinko ei juuri ole paistanut, ja vaikka onkin mereltä tuulee hyvinkin kovaa, ja nostattaa ilmaan pölyä ja hiekkaa. Tuon hiekkapölyn takia aurinkokaan ei paista niin kirkkaasti. Nyt Pearl roundaboutia on kutsuttu sotatantereeksi, ja tilanne Sitrassa ja Riffassa on mennyt hurjaksi. Siellä autoja hakattiin kepeillä ja mailoilla, ja ihmisiä revittiin autoista ulos. Suurlähetystöt jakoivat ohjeita pysytellä sisätiloissa, ja tänään tiistaina tuli kehotus miettiä maasta lähtöä. Muutama perhe lähtikin tai ovat lähdössä pois maasta. Tilanne Juffairissa on ainakin toistaiseksi ollut normaali, tai no, normaalia hiljaisempi. Tiet ovat tyhjiä ja päiväsaikaan kaupassa ihmiset hamstrasivat ruokaa ja juomaa.

Uudessa asunnossa ensimmäiset yöt ihastelin näkymää joka avautui ikkunoista, ja yöllä ennen nukkumaan menoa katselin kaupungin valoja. Nyt pilvenpiirtäjät ovat pimeinä ja kaupunki ei enää loista samalla tavalla. Helikoptereiden äänet kuuluvat yötä päivää, kun ne kiertävät Manaman, ja varmaankin koko Bahrainin saaren yllä. Liikenne on rauhallista ja vain muutamia autoja näkyi pimeän tulon jälkeen liikkuvan teillä. Ostoskeskukset ovat suljettuja, samoin elokuvateatterit. Juffairissa baarit ja pubit ovat auki, mutta ne ovat puoliksi tyhjiä. Harvaa kiinnostaa juhlia, kun tilanne maassa on surkea. Karnevaalitunnelma on muuttunut väkivaltaisuuksiksi ympäri saarta. Lähimaat ovat antaneet sotilaallista tukea Bahrainille "rauhoittaakseen" mielenosoituksia. Toisin sanoen, lopettaakseen ne. Se mitä tulevaisuudessa tapahtuu, on suuri kysymysmerkki. Joka tapauksessa Bahrain ei ole enää entisensä. Talous on heikentynyt, kun yritykset, sijoittajat, projektit ovat yksi toisensa jälkeen siirtyneet muualle, vakaampiin maihin. Turistit ovat siirtyneet muualle ja hotellit ovat tyhjiä. Tämän kaiken palauttaminen entiselleen tarvitsee aikaa, vaivannäköä ja rahaa. Se on vuosien työ. Mikäli mellakat ja mielenosoitukset loppuvat, shiiojen joukossa kytee silti, ja on vain ajan kysymys, milloin tapahtuu taas jotain. Mikäli shiiat saavat vallankumouksensa ja kuningasperhe vetäytyy pois vallasta, Bahrain ei ole enää maa jossa haluan asua.

Se mikä ajaa ihmiset toimimaan näin on surullista. Oppositio väittää, että tämä ei ole uskonnollinen asia, mutta se on. Ääripäät haluavat Bahrainiinkin sharialain. Irania ihannoidaan, sillä valitettavasti ihmiset eivät tajua, kuinka hyvin täällä asiat ovat. Omat sympatiani ovat siirtyneet kuningashuoneen ja hallituksen puolelle. Aluksi ymmärsin molempia osapuolia, enkä halunnut ottaa asiaan varsinaisesti kantaa, sillä se ei ollut minun asiani. Mediassa mielenosoittajista on tehty uhreja, mutta asia ei ole niin mustavalkoinen kuin annetaan ymmärtää. Jatkuvat liikenneruuhkat, torvien tööttäily ja "marssiminen" eli autoilla letkassa ajaminen ei voi jatkua loputtomiin. Mikäli mielenosoittajilla ei ole halua astua neuvottelupöytään, on tilanne umpikujassa. Tänään kuulimme, että osa opposition kannattajista olivat vetäytyneet pois mellakoista, sillä tämä ei ollut enää sitä mitä he halusivat. Toivottavasti loputkin nielisivät ylpeytensä ja vetäytyisivät pois. Tilanne on kärjistynyt jo tarpeeksi, aiheuttaen monelle huolta ja surua.

Vaikka olen asunut Bahrainissa vasta vajaan kuukauden olen sisäistänyt tämän kodikseni. Minullahan oli aikaa vuosi se asia sisäistää, ja ne kerrat kun täällä kävin helpottivat sisäistämään sitä ajatusta. Mikäli saan passini takaisin (ja toivon mukaan sen myös saan oleskeluvan kanssa), tulemme Suomeen viettämään talvilomaa. Se mitä pakkaa mukaan on vaikeaa, sillä pahimmassa tapauksessa, emme palaa enää tänne takaisin, meidän kotiin.

http://www.youtube.com/watch?v=6Ejga4kJUts

 

Iha Oikee Rinsessa

Ajeltiin viime keskiviikkona hakemaan keskustasta subit ja koko hommaan meni aikaa kokonaiset kaksi tuntia (normaalisti ei mene). Tuolloin oli kuninkaan puolesta oleva mielenosoitus ja kadut aivan täynnä. Onneksi oltiin isolla autolla liikenteessä, joten pysty vähän ottamaan tilaa myös niin sanotulta jalkakäytävältä. Torstaina Jani ei mennyt toimistolle, koska luvassa oli miltei koko päiväksi mielenosoituksia ympäriinsä, joten työmatka ei varmaankaan olisi taittunut normaalissa ajassa, saati paluu takaisin. Päätettiin kuitenkin käydä City Centressä ostoksilla, ja paluu sieltä kestikin, kun mielenosotus sitten käynnistyi. Torstai iltana käytiin grillijuhlissa ja perjantaina mentiin mielenosoitusvaroituksista huolimatta brunchille korjaamaan oloa. Olo siitä helpottikin kivasti, ja käytiin porukalla kävelemässä linnoituksella. Sittenhän ne mielenosotukset taas alkoivatkin, ja keskusta oli aivan tukossa. Päästiin ajamaan Pearl Roundaboutin kautta, ja siellähän oli aika karnevaalitunnelma. Mielettömästi telttoja ja immeisiä. Oli bajamajaa, ravintolatelttaa, vesipiippubaaria, parturia, vihanneskojua ja ihan sohvia ja telkkareita, ettei aika käy pitkäksi mellakoidessa. Ihmiset olivat kuitenkin ystävällisiä meitä kohtaan ja kyselivät miten menee ja toivottivat tervetulleeksi Bahrainiin. Eli eivät ainakaan vielä nämä mielenosoituksen länkkäreitä vastaan ole kääntyneet. Ainakin toistaiseksi minun elämääni nämä eivät ole koskettaneet muutoin, kuin että autossa on saanut istua, kun ei liikenne kulje eteenpäin tai jos kulkee niin hyvin hyvin hitaasti. Tietysti taloudellisia haittapuolia näistä koituu kovastikin, kun matkailijoita ei käy, business seisoo ja työntekijät ovat poissa töistä mielenosotusten takia. Varmasti liikenneonnettomuuksien määrä on myös kasvanut, tai ihmettelen kyllä kovasti mikäli ei ole. Mielenosotuksissa ajellaan autoilla ja seistään ikkunoista ja kattoluukuista ulkona tai sitten takapaksissa seistään tai istutaan. Myös lapset, ihan pienetkin, roikkuvat autoista ulkona ja vanhemmat ajelee pitkin katuja. Jotkut autot ovat niin täynnä lippua yms. muita kuvia, että näinköhän niistä eteensä näkevät.

Sitä tuossa ollaan naureskeltu, että kyllä nämä ovat sitten laiskaa väkeä, kun autolla menevät mieltä osottamaan. Eihän sitä tietty montaa päivää jaksa kävellä lippujen kanssa, että miksei sitten autolla. Ja jos nyt sitten sattuukin niin, että jalkaudutaan, niin autohan parkkeerataan mahdollisimman lähelle mielenosotuskeskittymään, hyvä paikka on esimerkiksi keskelle tietä tai vaikka risteystä. Onneksi sentään tajutaan, että liikennettä pitää ohjata, niin laitetaan sitten tavalliset tallaajat tai lapset sitä liikennettä ohjaamaan. Fiksua, eikö vain?

Sitä en kiellä, etteikö täällä olisi niitä köyhiäkin, mutta aika monella on täällä kyllä hienot, uudet autot mielenosotuksessa mukana, ja myös niissä mielenosoituksissa, jotka ovat hallitusta vastaan näkyy Hummeria yms. autoja. Eli se kyllä vähän kertoo siitä, mikä on henkilön taloudellinen tilanne. Itse en ota siihen kantaa, kuka on oikeassa, sillä se ei ole minun asiani, eikä minulla ole riittävästi faktatietoa siitä, kuka on oikeassa, joten tässä asiassa parempi olla team Switzerland. Sitä kuitenkin toivon, että asiat saataisiin nyt jonkinlaiseen järjestykseen ja asioissa päästäisiin sopuun. Hallitusta vastustavia on useampia ryhmittymiä, joilla on erilaisia tavoitteita ja vaatimuksia. Varsinaista johtajaa näille ei ole tainnut vielä löytyä. Tosin kuulin tänään, että oppositio on valmis neuvottelupöytään hallituksen kanssa. Se miten se etenee.. ..no toivottavasti hyvin.

Suomen suurlähettiläs piti suomalaisille tänään tilaisuuden, jossa oli tarkoitus tehdä evakuointisuunnitelma kriisitilanteiden varalle. Itse odotin ehkä "hieman" napakampaa otetta tai edes valmistautumista suurlähettilään puolelta. Tilaisuus meni enemmänkin siten, että hän kysyi meiltä, mikä olisi hyvä paikka kokoontumispaikaksi ja mitä me haluttaisiin tehdä. Itse meinasin, että jos nyt sattuisi niin käymään, että kaduilla alettaisiin räiskiä ja mäiskiä, niin pysyn neljän seinän sisällä kotona ja heti tilaisuuden tullen lentokentälle ja eka kone, jolla pääsee, niin sillä sitten lennellään pois. Aika monet olivat kyllä skeptisiä sen suhteen, että täällä räiskinnäksi hommat menee. Toivotaan, että ei mene. Toistaiseksi ei ainakaan pelota.

Iha Oikee Rinsessa