Muuttopäivä oli sitten 23.2.2011. Silloin tämä tyttö viimein otti ja lähti kohti Bahrainia. Mukaan pääsi kaksi matkalaukullista tavaraa, ja tilan säästämiseksi oli suurin osa vaatteistakin tyhjiöpakattu, sekä käsimatkatavaroihin vielä yksi perästä vedettävä ja mahd. iso käsilaukku. Hupilaukun (joka sisälsi Sinkkuelämää dvd:t yms. muuta "pakko ottaa mukaan" -tavaraa) hinta nousta pompsahti 400€ ylöspäin, kun ylipainosta sai maksaa 20€/kg, kuinka kivaa! Mieltä kohensi siinä vaiheessa hieman se, että check-inin mukava virkailija pyöristi kuorman painoa "hivenen" alaspäin. Ja ihan pakko mainita vielä se, että Turkish Airlinesin toimiston miesvirkailija oli jälleen kerran yhtä epäystävällinen ja vastaus kaikkeen oli: "Ei käy". Hän ei kyllä mieltä ylentänyt.

Suurilta tunteilta vältyin lentokentällä, eli itku ei tullut missään vaiheessa. Olen varmaan jo valmiiksi itkeskellyt eroa läheisistä niin paljon, että lähdön hetkellä ei enää tunteet kuohuneet. Onhan tässä ollut vuosi aikaa tottua ajatukseen, niin ehkäpä tämän erohetken miettiminen ja valmiiksi uikuttaminen tuotti sitten tulosta: eikä mun tarvinut lennellä meikit poskilla ja ripset paakkusina. Ja eihän tässä ole kuin kuukausi, niin tullaan sitten Suomeen käymään.

Huomasinpas, että business -luokassa on kyllä tosi kiva matkustaa! On jalkatilaa, hyvä palvelu jne. Helsinki-Istanbul välillä business oli melko täysi, mutta silti sain itselleni ihan koko penkkirivin, eli tilaa oli kyllä ruhtinaallisesti. Pieni vastoinkäyminen meinasi kohdata, kun takista oli hävinnyt työkavereiltani saama kruunurintakoru. Onneksi se löytyi! Vähän tuli mieleen sillä lennolla, että ihan kun en kuuluisin joukkoon:  Jotain "juppeja" merkkipukuineen ja e-kirjoineen, läppäreineen yms. ja kansainvälisten lehtien toimittajia jakkupukuineen ja sitten minä, Iha Oikee Rinsessa häviksissä olevine kruununjalokivineen ja mustine kynsilakkoineni. Istanbul-Muharraq lento olikin sitten melko tyhjä ja business -luokassa istui minä ja joku mies. Eli siellä sitä tilaa sitten olikin! Tällä toisella lennolla olikin vielä paremmat penkit, jonka eri toimintoja koklasin innoissani kuin joku lapsi.. ..tai insinööri. Jostain syystä lentoemäntä olisi halunnut juottaa mulle kovasti alkoholia. Mutta tapojeni vastaisesti kieltäydyin juomasta alkoholijuomia, mua nimittäin nukutti ja yksinään tissuttelu on tylsää. Lento olikin about puoli tuntia etuajassa ja laukut hihnalla ensimmäisinä, joten selvisin passintarkastuksesta yms. lentokenttä härpäkkeistä alle puolessa tunnissa. Kotimatkalla ei näkynyt mitään mellakkaa (ei niissä kohdin mellakoita ole tainnut ollakaan). Ainoa mikä nyt ehkä oli eri tavalla, kuin viimeksi niin oli se, että passintarkastuksessa kyseltiin enemmän ja tarkemmin asioita, kuten missä asut, kenen kanssa, mikä on sun nimi, mistä tulet yms. Eivät tarvineet kuitenkaan tarkkaa osoitetta, et aika näennäisesti kuitenkin.

Sinänsä tänne oli helppo tulla, koska täällä on jo koti, eikä ole ihan vieras paikka enää. Mukava lämpötilakin helpottaa kovasti, hieman reilu 20 astetta on oikein mukavaa vaihtelua sille Suomen jäätävälle säätilalle. Tänään on tiedossa grillailua kotona Janin ja muutaman kaverin kanssa. Ja tänään en aio kieltäytyä alkoholista...

Iha Oikee Rinsessa