Suomen lomasta tulikin suunniteltua pidempi, koska päätimme aikaistaa lomalle lähtöä noin viikolla. Lähtöön sisältyi tietysti myös semi-dramaattisia käänteitä, pienoista paniikkia sekä lehtijuttu. Pieni kuvaussessio sai aikaan "hienoista" jännitystä kolmen tunnin poliisikuulusteluissa. Jani-parkahan se joutui selvittelemään ottamiani kuvia virkavallan kanssa kolme tuntia. Kyseinen tapahtuma naurattaa näin jälkikäteen ja vitsiä on ahkerasti asiasta väännetty, mutta silloin tuo kolme tuntia oli kyllä yhtä piinaa myös minulle. Koto-Suomessa odottikin sitten lehtijuttu Janin piinasta arabiputkassa. Lehtijuttu oli vähän liioiteltu, emmekä todellakaan väkivallan kauhuja paenneet. Eikä se Jani putkassa ollut.

Suomessa aika meni nopeasti, tosin kaksi viikkoa onkin melko lyhyt aika. Kaikkia kun ei kerkeä siinä ajassa näkemään, ja melko lyhyitä visiittejä sitä kerkeää tekemään. Kissojakin oli kova ikävä, ja vielä ainakin näyttivät muistavan minut. Rankka-Sotku pääsi nyt sijaiskotiin Helsinkiin Janin siskon luokse, missä on luvassa lellimistä. Ensimmäinen viikko meni flunssassa ja pyörin Kouvolassa suurimman osan siitä viikosta. Vietin aika paljon aikaa siskon lapsien kanssa: katsottiin muutama elokuva, tehtiin ruokaa ja läksyjä. Kokeisiinkin onnistuttiin siinä sivussa lukemaan. Haukiputaalla vietettiin viikonloppu, vaikka olisin mielälläni siellä pitempäänkin ollut. Kummipoika oli kasvanut sitten viime näkemän, ja oli huomattavasti paremmalla tuulellakin. Lauantaina 26.3. vietettiin hänen ristiäisiään ja nimeksi tuli Onni Akseli. Nimen sainkin tietää jo hieman etukäteen lievällä "kiristyksellä". Muutama päivä vierähti Imatralla ja pääsin moikkaamaan Pipsaakin Pirille. Keskiviikkona palasin takaisin Kouvolaan, lauantaina käytiin Lahdessa ja Helsinkiin menimme maanantai iltana. Tiistaina sitten olikin lento takaisin kotia Bahrainiin. Joten nopeasti se pari viikkoa kulua humpsahti. Parin viikon visiitit ovat kyllä niin lyhyitä, että pyrin seuraavat kerrat olemaan hieman pitempään jos onnistuu. Kesäkuun visiitti on varmaankin melko lyhyt taas, mutta heinäkuuussa kun tullaan olen elo-syyskuun vaihteeseen, eli semmoset kuusi viikkoa. Silloin meinasin töihinkin päästä pariksi viikoksi.

Bahrainissa tilanne on rauhottunut. Ihmiset tuntuvat olevan odottavalla fiiliksellä: "Mitä tapahtuu seuraavaksi?". Mellakoita ei ainakaan keskustan alueella ole, pääväylällä on tosin ulkonaliikkumiskielto, mutta sekin enää klo 24.00 - 04.00 välisenä aikana. Ostoskeskukset ovat auki, kaupoissa kovat alennusmyynnit (JESH!), elokuvateattereissa pyörivät taas leffat jne. Eli kova pyrkimys on normalisoida arjen kulku. Liikenteessäkin on jo ruuhkia, ja ihmisiä näkyy liikkuvan jo paljon, mikä on positiivinen asia. Manama ei ole enää niin aavekaupunki, kuin se oli vielä pari viikkoa sitten. Armeijan porukkaa tosin näkyy vielä kaduilla, etenkin pääväylällä ja lentokenttä on vartioitu hyvinkin tarkasti, mutta tilanne ei enää pelota. Työllistyminen tällä hetkellä on heikkoa, ja melko paljon on myös irtisanomisia, mutta uskoisin, että tilanne paranee syksyyn mennessä. Toistaiseksi olen kyllä tykännyt tästä lomailusta, eikä minulla ollutkaan aikomusta mennäkään töihin kuin vasta syksyllä, pois lukien tietysti pieni työkeikka Suomessa.

Iha Oikee Rinsessa